Tantra on elämäntapa enemmän kuin filosofia tai uskonto. Vuosituhansia vanha tantrinen perinne on heränneen tietoisuuden liike. Se ei kukoistuskaudellaan kunnioittanut vanhojen perinteiden rajoja, vaan levisi niin hindulaisuuden kuin buddhalaisuudenkin sisällä, samoin kuin tänä päivänä modernin länsimaisen kulttuurimme sisällä. Tantra on kuuluisa koulukuntiensa, polkujensa ja metodiensa kirjosta.
Tantra voidaan kuitenkin jakaa kahteen pääsuuntaukseen: eroottiseen tantraan ja ei eroottiseen tantraan. Ensimmäiseksi mainittu on länsimaiselle ihmiselle tutuin.
Eroottisessa tantrassa rakastelussa elämänenergia muunnetaan henkiseksi energiaksi. Henkisen energian tarkoitus on ruokkia ihmisen korkeampia tasoja. Tantrinen parisuhde on itsessään tie vapautumiseen. Tämankaltaista lähestymistapaa seksuaalisuuteen kutsutaan tantrassa pyhäksi rakasteluksi, ja sen tärkein perusta on rakkaus.
Ei-eroottisessa tantrassa ei rakastella fyysisesti lainkaan. Se perustuu ihmisen sisäiseen, hienovaraiseen jännitteeseen kahden perusenergian, feminiinisen (-) ja maskuliinisen (+), välillä.
Tantralle luonteenomaista on sisällyttämisen ja syleilemisen asenne. Tantrikolle kaikki on puhdasta ja jumalaista, kaikki on pyhää.Tantrinen sisällyttämisen asenne näkyy myös siinä, miten fyysistä kehoa ja aistihaluja lähestytään. Tantrikolle keho on arvokas väline, Jumalan temppeli. Samoin eroottinen energia edustaa hänelle voimakasta työkalua. Se, minkä moni henkinen oppi kieltää houkutuksena tai häiritsevänä tekijänä, nähdään tantrassa ihmiselle annettuna lahjana ja apuna matkalla kohti itseoivallusta.
Tantra ei kuitenkaan ole pelkkä tekosyy nautinnon ja seksin tuomiseksi henkisyyden alueelle. Tantra ei kehota välttelemään epämiellyttäviä asioita ja suosimaan miellyttäviä asioita. Tantra kehottaa nauttimaan niin miellyttävästä kuin epämiellyttävästä, makeasta kuin kitkerästä. Tantrassa valaistuminen saavutetaan nautinnon kautta, mutta tämä nautinto on hyvin erityistä nautintoa: vapaata, tietoista ja ulkoisista olosuhteista riippumatonta NYT-hetkestä nauttimista, mitä se sitten tuokaan mukanaan.
Tantra kehottaa nauttimaan objekteista erityisellä tietoisen aistillisella tavalla. Sen sijaan, että ihminen seuraisi sokeasti luontaisia taipumuksiaan miltei tiedostamattomassa olotilassa, hänen tulisi nauttia aistimusten leikistä pitäen samalla yllä herännyttä tietoisuuden tilaa. Se ilo ja nautinto, jonka aistit meille suovat, on olemukseltaan sitä iloa, jonka koemme kun mieli pysähtyy hetkeksi ja on hiljaa. Kaikki nautinto on siksi olemukseltaan henkistä. Nautinto on tila, jonka subjekti kokee, ei ole objektin itsensä ominaisuus. Olennaista on vapaus samaistumisesta fyysiseen kehoon ja se, ettei aisti-iloja ahnehdita niiden itsensä vuoksi.
Tantrassa ihminen nähdään maailmankaikkeuden pienoismallina - olemukseltaan ihminen ja maailma ovat yksi.
Tantrassa naisen ajatellaan olevan jumalainen Shakti ja miehen jumalainen Siva. Tantrinen seksi ikään kuin laajenee universumiin; siitä tulee kosminen kokemus. Kyse ei enää ole kahdesta rajallisesta yksilöstä harrastamassa seksiä, vaan Sivan ja Shaktin jumalaisesta, ekstaattisesta leikistä. Eroottinen halu itsessään nähdään olemukseltaan haluksi tulla kokonaiseksi, yhdeksi Jumalan kanssa.
Tantrassa yhdistyvät siis keho ja mieli sekä ilo ja henkisyys. Tantrassa seksuaalisuus nähdään työkaluna. Kun tätä työkalua ja seksuaalista energiaa hallitaan voidaan rakastelua käyttää henkiseen kasvuun.
Tantrassa pyritään välttämään alaspäin suuntautuvia, voimakkaita orgasmeja. Sen sijaan keskitytään paljon voimakkaampaan orgasmiin korkeammalla tasolla. Tällä tavalla seksuaalista energiaa ei kadoteta ja rakastelua voidaan jatkaa jopa tuntikausia.
Lähteet:
Natha jooga- ja tantrakoulu (http://www.natha.fi/artikkeleita/TantranLuokittelua.html)